Tilastokeskuksen uudet luvut laskevasta syntyvyydestä ovat huolestuttavia ja tilanteen muuttamiseen tarvitaan monia toimenpiteitä. Maahanmuutto on yksi niistä toimenpiteistä, joista toivotaan ratkaisua väestön vähenemiseen. Siihen suhtaudun itse kuitenkin aika varovaisesti ja jopa epäilevästi.
Oxfordin Professori Paul Collierìn mukaan maahanmuutto politiikan on otettava kolme näkökulmaa huomioon: maahanmuuton vaikutus maahanmuuttajiin, maahanmuuton vaikutus kotimaahansa jääneille maahanmuuttajan yhteiskunnalle ja kantaväestön kyky kotouttamaan maahanmuuttajia. Minusta tuntuu kuitenkin, ettei niistä asioista puhuta silloin kun puhutaan maahanmuutosta, vaan maahanmuutto nähdään ratkaisuna alhaiseen syntyvyyteen ja työvoimapulaan.
Suosittelisin kuitenkin miettimään Professori Paul Collierin ajatusta. Ensin maahanmuuton vaikutus maahanmuuttajille: Monet maahanmuuttajat ovat erittäin onnellisia siitä, että saavat elää vapaassa hyvinvointivaltiossa. Monet ovat ahkeria ja tekevät lujasti töitä, jotta oppisivat kieltä ja pääsevät eteenpäin. Toisaalta muutto toiseen maahan vie muuttajalta valtavasti voimaa ja vaatii sitoutumista ja nöyryyttä. Ovatko kaikki tulijat tähän valmiita? Onko olemassa kulttuuria, joille kotoutuminen länsimaahan on helpompi kuin toiselle? Paul Collier totea kirjoituksissaan juuri sitä kirjoittamalla näin: mitä enemmän tulijan kulttuuri eroa uuden maan kulttuurista, sitä enemmän hän kärsii vaikeuksista kotoutumisessa. Toinen kysymys on maahanmuuton vaikutus kotimaahansa jääneille. Onko eettisesti oikein, että ihmiset tulevat länsimaahan auttamaan meitä itse aiheuttamissamme ongelmissa? Kuka jää heidän omaa kotimaatansa jälleenrakentamaan, sen vapautta puolustamaan ja heikkojen puolesta taistelemaan? Kolmas näkökulma on myös tärkeä: kantaväestön kyky kotouttamaan maahanmuuttajia. Tästä puhutaan mielestäni liian vähän. Kun itse muutin 14 v. sitten Suomeen ja kiersin kielitaidottomana maahanmuuttajana kolmen pienen lapsen kanssa neuvoloissa, kun aloitin kielikoulun jälkeen työpaikassa ja kun hain jatko-opiskelupaikan, kohtasin jatkuvasti arjen kotiuttajia: tavalliset suomalaiset jotka kärsivällisesti ja ystävällisesti selittivät asiat uudestaan ja uudestaan kunnes ymmärsin ja opin ne. Tällaista toimintaa politiikka ei voi käskeä kansalaisille, mutta ilman tällaista toimintaa maahanmuuttajien kotoutumista on turha odottaa.
Maahanmuutosta on mielestäni apua Suomelle ja tänne tulijoille vain, jos kantaväestöltä löytyy riittävästi tahtoa ja kykyä maahanmuuttajien kotouttamiseen ja toisaalta maahanmuuttajilta valmius elää maassa maan tavalla, kuten Presidenttimme Niinistö on vaatinut.
